Kerrostelun rakenteen sietämättömästä keveydestä

Pitkään on itänyt mieleni pohjissa ajatus siitä, että näihin arvosteluihin tulisi saada jonkinlainen rakenne. Uskon, että tämä on yleinen vaiva tässä vaiheessa (kirja)blogistin kehityskaarta. Rakenteen kautta voisi vähän arvottaa eri osioita ja jopa vertailla eri teoksia keskenään tietyiltä, määrätyiltä kanteilta. Ensin pitää kuitenkin miettiä, mitä tarkoitusta arvostelut ja ylipäätään koko blogi ovat olemassa.

Ihan ensin päätän kuitenkin luopua sanasta arvostelu. Mikä minä olen arvostelemaan muiden kirjoittamia kirjoja, kun en niiden kirjoittamisesta mitään tiedä. Lasten kasvatuksestakaan en juuri ympäripyöreitä enemmän sano, kun ei omia kersoja ole tullut maailmaan pykättyä. Kirjallinen tuotokseni kattaa vain ja ainoastaan 9-vuotiaana rykäistyn runon Suomen vuodenajoista, joka julkaistiin Helsinki Today -lehdessä. Se oli jopa 9-vuotiaan tekeleeksi aivan helvetin huono ja pääsi lehteen vain siksi, että sitä päätoimitti isoäitini. Että mä mitään arvostele. Minä vain kerron, niistä kirjoista joita olen lukenut. Eli kerrostelen... Menköön nyt paremman puutteessa, keksin ehkä paremman myöhemmin.

Tämä blogi toimii tällä hetkellä lähinnä kirjoittajansa innoittajana analysoida luettuja kirjoja hiukan syvemmin kuin aikaisemmin. Se toimii myös pään ulkopuolisena muistireservinä, jotta luettuihin kirjoihin ja niiden synnyttämiin fiilareihin voisi palata myöhemmin ja saada hiukan tarkempaa kuvaa siitä miltä mikäkin tuntui, ettei tarvitsisi luottaa vain hatariin mielikuviin. Mutta jos blogi olisi vain tätä tarkoitusta varten, voisin kirjoitella sitä papyruksille kotini lempeässä hämärässä ja piilottaa liuskat päivän päätteeksi muiden katseilta. Julkista blogia ei kuitenkaan kirjoita vain itselleen, vaan haluan, että satunnainen tai määrätty kirjanystävä saisi teksteistä kontekstia omille pohdinnoilleen ja ehkä jopa vinkkejä siitä, mitä seuraavaksi kannattaisi lukea. Tätäkin tarkoitusta monissa muissa blogeissa käytetty vakiorakenne palvelisi.

Itse luen muutamasta eri syystä. Ihan ensiksi siksi, että se on helppoa. Kirja kulkee mukana kivasti, lukeminen ei Suomen Mainion PeruskouluLaitoksen ansiosta tai siitä huolimatta, ole tuottanut vaikeuksia sitten syksyn 1989 ja kirjan taakse voi myös paeta kaikenlaista: lentokoneessa viereen istuvaa ylisosiaalistajaa, yksin ravintolassa einehtivää naishenkilöä vaklaavia tukareita, pahaa maailmaa, kohmeloa, häiritseviä ajatuksia pahasta maailmasta ja kohmelosta, puistossa sinapit rinnuksilla heiluvaa puolipervoa hakaniemensetää, you name it. Olen jokseenkin aktiivishaasteellinen, a.k.a laiska, ja helpot asiat pakostikin kiehtovat. Helppo ei ole paha. Elämä on ihan tarpeeksi vaikeaa, ilman sen tahallista vaikeuttamista.

Luen myös oppiakseni uutta, tosin väkisin opettelu aiheesta joka ei oikeasti kiinnosta, ei ole ikinä onnistunut. Viime aikoina lukulistaa ovat hallinneet tietokirjat, mikä on eri hauskaa, mutta vastapainoksi tarvitsee myös kunnon fiktiota. Siitäkin oppii. Esimerkiksi vampyyreista. Jos joku nyt niistä jotain lukee.

Luen myös, koska nautin siitä. Hyvä kirja on hieno pako maailmasta ja vaikka oma elämä olisikin mallillaan, harvalle tekee pieni eskapismi pahaa. Sitä ihminen tekee, mistä nauttii. Toivoisin tietysti välillä, että nauttisin ulkoilmaelämästä, spinningistä ja imuroinnista, mutta on kirjojen lukemisesta nauttiminen nyt kuitenkin parempi kuin esimerkiksi eläkeläisten ammuskelu parvekkeelta tai crackin poltto. Kuulemma.

Eli summa summarum:
Blogin tarkoitus on antaa vinkkejä siitä mitä kannattaisi lukea tai antaa näkökulma sellaiseen teokseen joka on tullut jo luettua. Se analysoi kirjoja, joita luetaan siksi, että se on helppoa, niistä voi oppia ja niistä nautitaan.

Kerrostuksen (kerrostelun (?) rakenteeseen tulisi siis sisällyttää seuraavat osiot:

• Mikä kirja on kyseessä

• Mitä siinä käsitellään (pääpiirteittäin, ei spoilereita)
  

• Oliko se

nautittava
opettava
helppo

• Konteksti

Sijoittuuko se kirjallisella kentällä mille sektorille ja kenen kannattaisi se lukea

Tästä siis lähdetään. Aika samanlaiseksihan tämä muotoitui kuin monessa muussa blogissa, mutta jos perustelee, niin saa tehdä. Ensimmäinen uuden rakenteen kerrostuma (kerrostelu, kerroksinen ?) tulee pian.