Tässä ensimmäinen uuden järjestyksen arvostelu, kirjasta joka ei löydy kesän luettavien listalta, mutta ansaitsee silti katsauksen.
Mikä?
Tekijä: Rudolph Nelson
Nimi: Maynard & Jennica
Pokkari
Julkaistu vuonna 2008, julkaisija Harper CollinsPublishers, Harper Perennial
Kieli: Englanti
Ostettu: Akateemisen kirjakaupan vihoviimeisestä alelaarista, hintaa tuli huimat 2,50 €.
Mitä?
Kirjassa on todella monta kertojaa, mutta pääkertojina toimivat keskuspelurit eli Maynard, haahuileva new yorkilainen taiteilija ja länsirannikolta kotoisin oleva herkkä ja tarkka Jennica, joiden tarinan toistensa kohtaamisesta eteenpäin ja hiukan taaksepäinkin käydään läpi syyskuun 2001 tapahtumien antaessa tarinalle taustan.
Sinänsä synkästä ajallisesta sijoittumisesta huolimatta kirja on kevyt ja viihdyttävä, yhden parisuhteen tarina. Se on kirjoitettu vetävästi, mutta ihan takakannen lupaamiin huutonauruihin asti en päässyt. Aika monta teemaa on saatu mahdutettua vajaaseen 300 sivuun ja jotkut hahmoista jäävät auttamatta tylsiksi karikatyyreiksi. Maynardin ja Jennican hahmoista saa hyvän ja kokonaisen kuvan, mutta esimerkiksi Maynardin sekopäisen venäläis-saksalais-israelilaisen ex-vaimon kohellukset olisi voinut jättää suosiolla pois, eikä tarina olisi siitä juuri kärsinyt. Eri kertojanäänet ovat kuitenkin tämän kirjan juju ja niitä on käytetty aika mallikkaasti, tosin joskus tuli mieleen, että kikkailu on itsetarkoitus.
Henkilökohtaisen lukemiskokemuksen attribuutit
Pidin paljon siitä, miten kirjassa käsiteltiin 9/11-traumaa ja tapahtumia. Vaikka maailmassa tapahtuisi mitä, ihmisillä on kuitenkin arki elettävänä, eivät kaikki amerikkalaiset tapahtuman saatossa verhonneet itseään Amerikan lippuun ja Raamattuun. Terroristi-iskut eivät kuitenkaan mielestäni vie tarinasta kovinkaan suurta osaa, ikäänkuin se olisi vain sattunut tapahtumaan tuohon aikaan.
Kirja on nopeaa luettavaa, mikä kielii nautittavuudesta. Mikään mieleenpainuva juttu tämä ei sen sijaan ole. Luin kirjan parissa päivässä heinäkuun lopussa ja nyt jo tekee tiukkaa miettiä, että mistä tässä nyt oikein olikaan kysymys. Tulen kyllä seuraamaan Delsonin edesottamuksia vastakin, uskon, että hepulla saattaa olla vielä rahkeita pariin muuhunkin vetävään kirjaan.
Konteksti
Tämän kirjan luettuaan oli mielenkiintoista tarttua tällä hetkellä luettavana olevaan Jonathan Safran Foerin Extremely Loud and Incredibly Close-teokseen, joka kertoo suunnilleen samasta ajasta ja paikasta, Manhattan 2000-luvun alkupuolella, mutta aivan täydellisen eri kantilta. Näitä tullaan vielä näkemään ja lukemaan, kun kaksoistornien kaatumisesta on jo kymmenen vuotta ja mitä kauemmas tapahtuma jää, sitä hanakammin sen aiheuttamia yhteiskunnallisia väristyksiä aletaan analysoida.
Kirjan lopussa oli myös kaikenlaista ekstramateriaalia, kuten kirjailijan haastattelu, suosituksia muista kirjoista (ja nyt itse asiassa huomasin, että tuo Foer löytyy listalta myös...), ote Delsonin uudesta kirjasta. Tässä tapauksessa tämä markkinointihöttö ei ärsyttänyt minua niin paljon, mutta seuraavassa arvostelussa tulen puuttumaan asiaan enemmän.
Amerikkalaisen nykykirjallisuuden ystäville voi suositella tätä eräänlaisena välipalana ja lupauksena hienosta tulevaisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti