Lindsay Davis on julkaissut vuosien varrella jo 20 Falco-romaania (ensimmäinen vuonna 1989), antiikin Roomaan sijoittuvia seikkailukertomuksia, jotka eivät ole niin kovin erilaisia muihin genren tuottamiin opuksiin verrattuna. Ainakaan tämän viimeisimmän, Nemesiksen (2010), perusteella. Puhdasopillisestihan sarja olisi pitänyt aloittaa alusta, mutta kun tämän käsiini systeriltä sain, hyppäsin mukaan. Varmasti olisi kuitenkin saanut tästäkin enemmän irti, jos olisi pikkuhiljaa tutustunut Falcoon ja hänen perheeseensä ja varsinkin arkkiviholliseen, PääVakooja Anacritekseen.
Tässä kirjassa ensin lyödään Marcus Didius Falcoa, varhaiseen keski-ikään ennättänyttä yksityisetsivää ja vakoojaa, tuplasti elämän lekalla päähän ja sitten avataan hyvän onnen hanat. Kaikkien privaattielämän pulmien lisäksi pitäisi alkaa selvitellä rituaalinomaisesti teloitettujen kansalaisten murhaajaa, vaikka keissiä hamuaakin itselleen juurikin tuo edellä mainittu mulkerovaklari. Sitten seikkaillaan niin rämemailla kuin Rooman kaduilla ja loppuhuipennus olisikin ehkä juurikin näille sarjan faneille ehkä merkityksellisempi kuin miten sen itse koin.
Kieli on sujuvaa ja ilmeisesti historiakin ihan pätevää, joskus tosin jotkut selvästi nykyaikaiset puhekielen ilmaisut pistivät silmään ja soivat ikävästi kielikorvassa. Tosin tässä saattaa olla kyse ihan kirjailijan tahallisesta lapsuksesta. Vähän raakaa on meno on tämän tarinan mukaan meininki antiikissa ollut, tosin hennon väittää, että todellisuus on varmaan ollut vielä raaempaa... Ainakin kaikille ei-kansalaisille, naisille, lapsille, vangeille. Eli, periaatteessa melkein kaikille.
Kirja sopii genren ystäville ja dekkarimakuaan laajentaville.
Palaan mahdollisesti sarjan muihin osiin myöhemmin, mutta nyt siirryn listassa kohtaan Super Cooperators ja uppoudun altruismin ja evoluution aina niin kiehtovaan maailmaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti